So much for that love.

Oh l'amour.

Se taisi nukkua kun lähdin.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa vajaaseen vuoteen olo, että minä selviän. Pyöräilin toveri epelin kanssa vanhempien luota kotiin ja rantaraitilla iski autuas tyyneys. Minä voin jopa selvitä harjoitus- ja näytöskausista, koulun alkamisesta ja tasapainoilusta kodin ja koulun välillä.

 Ihmisiä on tullut nähtyä aika paljon, mikä on hyvä. Viime viikolla lopetin tupakoinnin, mutta oli pakko jatkaa kun en kahteen vuorokauteen poistunut asunnosta edes parvekkeelle. Nyt on koira kotona, tulee käytyä ulkona.

 Pyykkivuoro pitäisi varata. Ensi viikolla kissakin tulee takaisin kotiin, ja äidin koira tulee viikoksi hoitoon. Alkaa melkoinen karvakorvaralli, kun tupa täyttyy eläimistä. Toivottavasti on mahdollista silti ihmisiä nähdä, tosin eipä tällä köörillä hirveästi voi mihinkään lähteä.

Minni tulee tänään kotiin!

 Eilen oli näytös, hienosti meni vaikka äänet toimivat vähän kehnosti ja kolmesta kohtauksesta jäivät kokonaan pois. Onneksi "tärkeimmissä" kohdissa äänet kuitenkin toimivat, oli aika iso helpotus. Huomenna ja ylihuomenna seuraavat näytökset. Nyt jo on aika paljon varauksia, ja eilenkin oli melkoisen reippaasti yleisöä. Huh huh hurjaa.

Eilen oli ennakkonäytös kristillisen opiston teatteri-ilmaisun opiskelijoille. Menihän se kait "ihan jees" mutta vähän jäi itseäni ainakin vituttamaan, olisi voinut mennä niin paljon paremmalla fiiliksellä. Ihme nillitystä yleisöstä kuului kyllä jälestäpäin, se on perkele komedia eikä mikään pahakurki! Ei siitä tekstistä pidä tykätä eikä löytää syvällisiä asioita, kunhan osaisi hetkeksi sulkea oman tärkeytensä tilan ulkopuolelle ja kerrankin koettaa viihtyä. Saatanan saatana...

Huomenna ryhmää ja teatteria. Toivottavasti saisi joskus lähteä reeneistä vähän aiottua aiemmin, pääsisi käymään Säykissä Draculaa katsomassa. Melkoinen spektaakkeli kuulemma. Seuraakin saattaisi olla tiedossa, enää vaan pitäisi auto lainata ja ruinata lupa lähteä Miilulta vähän aiemmin pois.

 Lauantaina tulee täyteen kolme viikkoa, että koira on ollut täällä. Hyvä on tämä. Viime viikonloppu oli paras pitkään aikaan, nyt mentiin sitten toiseen ääripäähän. Minkäs teet, koira haukkuu ja karavaani kulkee.

Huomenna on olevinaan ikää vuosi enemmän kuin tänään. Voisi sen kunniaksi heittää housut jalkaan ja kipitellä 13km vanhempien luo. Tämä menee vanhenemisen aiheuttaman järkytyksen piikkiin, ei kai kukaan hullu muuten vetäisi tuota matkaa apostolin kyydillä.

Ehkä tässä käy sittenkin niin, että selviän hengissä tästä elämää pahemmasta nuhataudista. Melkein muutaman päivän oon tehnyt kuolemaa, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Viime yönä sain nukuttuakin jopa. Huomenna yöllä haen koiran kotiin, pääsee taas vähän kiinni elämään kun koiran kanssa käy kävelemässä. Hän toi eilen valokuvia viimeisen vuoden ajalta. Haikea olo, sellaistako se oli ja miksen pitänyt hetkistä kiinni. Tämän takia en valokuvaihmisiä olekaan, tarttuisin liikaa menneisiin. Kaiken kaikkiaan hyvä vuosi, harmi että asiat menivät kuitenkin näin.