So much for that love.

Oh l'amour.

Se taisi nukkua kun lähdin.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa vajaaseen vuoteen olo, että minä selviän. Pyöräilin toveri epelin kanssa vanhempien luota kotiin ja rantaraitilla iski autuas tyyneys. Minä voin jopa selvitä harjoitus- ja näytöskausista, koulun alkamisesta ja tasapainoilusta kodin ja koulun välillä.

 Ihmisiä on tullut nähtyä aika paljon, mikä on hyvä. Viime viikolla lopetin tupakoinnin, mutta oli pakko jatkaa kun en kahteen vuorokauteen poistunut asunnosta edes parvekkeelle. Nyt on koira kotona, tulee käytyä ulkona.

 Pyykkivuoro pitäisi varata. Ensi viikolla kissakin tulee takaisin kotiin, ja äidin koira tulee viikoksi hoitoon. Alkaa melkoinen karvakorvaralli, kun tupa täyttyy eläimistä. Toivottavasti on mahdollista silti ihmisiä nähdä, tosin eipä tällä köörillä hirveästi voi mihinkään lähteä.